PAIKOILLANNE, VALMIIT…!

Oman hiippakuntamme synodaalikokouksen valmistelu alkoi noin puolitoista vuotta sitten. Nyt on vielä edessä viimeiset järjestelyt ja sitten varsinainen kokous. Suunnitteluvaiheessa olen pysähtynyt erityisesti kahden kysymyksen äärelle.

Ensimmäisenä on ollut sisällöllisen ajankohtaisuuden haaste. Valmisteluvaliokunnassa olemme miettineet, mitä reformaatio merkitsee tänä päivänä ja huomenna. Ympärillä tapahtuva muutos on kuitenkin niin nopeaa, että ajankohtaisten kysymysten esiin nostaminen vaatii jo jonkinlaisia ennustajan lahjoja. Esimerkiksi maahanmuuton laajuudesta ei ollut talvella 2015 vielä paljoakaan tietoa. Tulevaisuudessa piispan ja hiippakunnan papiston keskinäinen vuorovaikutus tulee todennäköisesti järjestymään notkeammissa ja kevyemmissä rakenteissa kuin kuuden vuoden välein toistuvissa, koko maata käsittävissä, synodaalikokouksissa.

Vieläkin merkittävämpänä kokemuksena pidän kollegojen alttiutta tulla mukaan yhteisiin talkoisiin. Kahden päivän ja noin kolmensadan papin kokoontumisen järjestelyt edellyttävät monenlaista osaamista ja ihmisten itsensä likoon laittamista. Kysyttäessä erilaisiin vastuutehtäviin vastaus on ollut poikkeuksetta myönteinen ja innostunut. Meillä on hiippakuntamme papistossa positiivinen ote yhteiseen työhön ja vastuuseen. Kiitos siitä!

Lopuksi kokouksemme teemasta Jumalalle kunnia ja ihmisille pelastus! Se on reformaation yksi perussloganeista, mutta kuuluko se enää tähän päivään? Teeman tarpeellisuus näyttäytyy jo siinä, kuinka helposti ajatus kääntyy toisinpäin: ihmisille kunnia ja Jumalalle pelastus!? Ihmisen oma kunnia nostaa herkästi päätään. Jumalakin tuntuu joutuneen ahtaaseen rakoon ja tarvitsevan apujamme. Olisiko luterilaisuuden sloganiin sisältyvä roolitus ihmisen ja Jumalan välillä sittenkin kestävämpi?

Tapaamisiin Hyvinkäällä

Hannu Suni

synodaalikokouksen valmisteluvaliokunnan puheenjohtaja

Sano ei tylsille kokouksille!

Synnistä Jumalan lahjaksi.  Välähdyksiä pimeästä ja pimeitä välähdyksiä. Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia . Riisuttu Suomi. Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima. Mad success. Seikkailijan self- help. Mindfulness työssä. Tietoinen läsnäolo vapauttaa onnistumaan. Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus. Jumalasta voi puhua. Madventures. Maailmanselitys. Seikkailijan kirja kaikkeen.  Ollaan ihmisiksi. Juice Leskisen laulujen unelmat ja todellisuus. Löydät, kun lakkaat etsimästä. Kirja läsnäolon mysteeristä

Kaksitoista kirjaa. Sarasvuota, Alahuhtaa, Alizadia, Juntusta… Syntiä ja mindfulnessia. Seksiä ja johtamista. Musiikkia ja matkustelua.  Puhetta ja  hiljaisuutta…

Yhdeksän pappia ja kolme kanttoria. Rouva Fortunan (jos sallitte ilmauksen) valitsema kirja kullekin. Toivottavasti arpa johdatti yhteen ihmisen ja kirjan, jotka eivät muuten olisi kohdanneet.

Epämukavuusalueella tapahtuu kasvu, kuten sanotaan.

Yhteinen kokoontuminen, jonka aluksi kirja-alustus. Tällaisia olivat kevään 2016 pappien ja kanttorien viikkopalaverit Keravan seurakunnassa.

Miksi? Koska esimiehenä haluan rohkaista ryhmääni keskustelemaan, jakamaan ja kasvamaan. 

Aiheella ei oikeastaan tässä metodissa ole suurta väliä, keskustelulla on. Mahdollisimman monipuolisten aiheiden avulla opimme uutta käsiteltävästä aiheesta, mutta ennen kaikkea toisistamme ja toisiltamme.

Opimme argumentoimaan paremmin, kuuntelemaan ja kuulemaan. Jaoimme tilan, jossa keskustelimme, kysyimme ja jäimme vaille lopullisia vastauksia. Minusta tuntui, että kasvoimme yhdessä.

Synodaalikokous lähestyy. Vuonna 2007 alkaneelle pappisuralleni tämä kokous on järjestyksessään toinen. Ensimmäisestä jäi hyvä maku suuhun.  Uskon tämän kokemuksen jatkuvan. Aiheet ovat varsin mielenkiintoisia. Aiheita tärkeämpää itselleni on kuitenkin tulla yhdessä koolle, keskustella, kuunnella ja ehkä siten myös kasvaa. Sitä minä odotan.

Vielä takaisin Keravan seurakuntaan.  Syksyllä jatkamme keskustelua pappien ja kanttorien kanssa. En vielä tiedä mistä. Sen osaan kuitenkin sanoa, että tulen jatkossakin taistelemaan tylsää kokouskulttuuria vastaan.

Markus Tirranen,

pappien ja kanttorien esimies Keravan seurakunnassa

I AM THE LORD YOUR GOD

For the year 2016, the Church Council of ELCIN resolved to have Exodus 20:2 (Deut. 5:6) as the watch-word. This was in response to disturbing signs showing that Namibians most of them ELCIN believers, seem to be easily lured by forces fitting the category of gods and idols. Are there idols in Finland as well? Such forces include alcohol, poverty, greedy, power, negative cultural elements, traditional practices, modernity and Pentecostalism. The situation here is bad, so much that, it requires God’s self-identification and reminder of His justified demands on his children. Using Exodus 20:2 and Deut. 5:6, ELCIN calls on God to speak directly to His people in Namibia and elsewhere in the world.  

On behalf of believers in the ELCIN Western Diocese, I greet all Finnish believers in general, and all members of the Espoo Diocese, in particular. What God is saying to us in ELCIN, He says to you all in ELCF as well: I am the Lord your God, ... you shall not have any other gods before me (Ex.20:1-3).

Egypt, where Israelites were slaves, indeed the whole world, is full of different gods (idols), both traditional and modern, who demand obedience from the children of God. In the first commandment, God identifies Himself (v.1): I am The (only) Lord your God (v.2), and prohibits any of His children to have any additional gods (v.3): You shall have no other gods besides me. God expects total obedience from His children. God also gave justification, why these demands should be taken serious (v.2): … who liberated them from Egypt, where they were enslaved.

The response of God’s children to (a) God’s self-identification, (b) God’s demands and (c) God’s justification, is their linkage to the Apostolic Creed, article one and to the Lord’s Prayer, petition four. In article one of the Apostolic Creed, God’s children repeat an emphatic Yes to the divine claim and demands of God in vs.2-3. In petition four, they demonstrate their trust in God by showing total dependence on Him for survival and existence. To pray: Give us today our daily bread is to acknowledge that we exist, because God makes it possible. To say “I believe in God the Father …” is to say we have no any other God to depend on.

ELCIN is calling all her members and partners world-over, to join in reciting (a) Exodus 20:1-3, or Deut. 5:6, (b) the first article of the Apostolic Creed and (c) the fourth petition of the Lord’s Prayer. These cover all our needs: to have a God, to trust God and to depend on God. On the one hand we pray (for) God to channel His mercies through our fellow humans to us. We receive our bread from God via others and God acts through the/us to receive bread from Him. But we also pray against anything (e.g. drought) or anybody (e.g. dictator) who may prevent God’s children from receiving their daily bread. As ELCIN Western and ELCF Espoo Dioceses recite God’s Word and pray together, may we keep what bread means and what it means to have, trust and ‘believe’in a God.

I greet you all! (Bishop Veikko Munyika, ELCIN Western Diocese, Namibia)